KEPO

Kepo on lyhenne huomattavasti pitemmästä alkuperäisilmaisusta:​ Vähintään Kerran Poltettujen Kaupunkien Lupi​. Kysymyksessä on pohjoissuomalaisten Vaasan kauppakorkeakoulussa 1970-luvulla opiskelleiden ekonomien perustama yhteydenpito- ja yhteistyölupi, johon alunperin lähtivät mukaan Vaasan, Oulun, Lapin ja Kainuun ekonomiyhdistykset.

Lupin perustamisen takana oli pyrkimys lieventää tuskaa, jonka opiskeluaikaisista ystävistä eroaminen opiskelun päättyessä aiheutti. Lupille oli siis olemassa selkeä sosiaalinen tilaus.

Lupiin pääsyn edellytykseksi määriteltiin alunperin, että jäsenyhdistyksen kotikaupungin täytyy olla paitsi sijainniltaan pohjoinen, myös historiansa aikana vähintään kerran joko vahingossa palanut tai tahallaan poltettu. Vaasa, Oulu, Rovaniemi ja Kajaani täyttivät nämä reunaehdot helposti. Ongelmia aiheutti lupiin mukaan pyrkivä Etelä-Pohjanmaa, eli Seinäjoen seutu.

Lupissa pantiin merkille jo aikaisessa vaiheessa, että Etelä-Pohjanmaan Ekonomit ovat mukavaa väkeä sillä harmittavalla puutteella, ettei Seinäjoen keskustaajama täyttänyt lupin toista perusehtoa (=>palanut tai poltettu). Niinpä eteläpohojolaaset otettiin lupiin mukaan aluksi vain ulkojäseninä, mikä aiheutti vuosien varrella paljon närää ja eteläpohojolaaseen tapaan tietty käsirysyä. Vakavammilta henkilövahingoilta vältyttiin nipin napin.

Lupin täysjäsenyys seinäjokisille myönnettiin lopulta 90-luvulla ja tuolloin muiden, poltettujen kaupunkien lupilaisia miellytti erityisesti seinäjokisten lupaus tehdä parhaansa kotitaajamansa pikaisen palamisen edistämiseksi. Näin hyvälle asialle annettiin heti kokeneempien yhdistysten täysi tuki ja asiassa onkin sittemmin eteläpohjalaisia mentoroitu uutterasti. Palamattomuuden puutetta on vuosien varrella yritetty poistaa esim. lahjoittamalla Seinäjoen suuntaan lukuisia erityyppisiä sytytysneuvoja tulitikuista bensiinikanistereihin. Tulokset ovat olleet valitettavan laihoja johtuen (sikäläiseten kollegojen mukaan) kaupungin sangen betonisesta perusilmeestä. Paikallisten mukaan lupaavia yrityksiä on kuitenkin vuosien varrella tehty, valitettavasti laihoin tuloksin...

Lupi kokoontui ensimmäisen kerran Vaasassa v. 1980. Kokoontumisia oli alkuvuosina jopa kaksi kertaa vuodessa, mutta pian havaittiin, että frekvenssi oli aivan liian suuri. Jo aikaisessa vaiheessa kokoontumisten määräksi vakiintuikin yksi vuodessa.

Kepo-tilaisuudet on alusta saakka järjestetty vuorotteluperiaatteella eri yhdistysten kotiseuduilla. Yhdistykset kilvoittelevat keskenään näiden 2-päiväisten tilaisuuksien ohjelmatarjonnassa. Hyvin usein ohjelmiin sisältyy sekä businesta, että pleasurea - hyvässä sovussa keskenään, kuten hyvään ekonomihenkeen kuuluukin.

Kepo on kokenut vuosien saatossa paljon laajenemispaineita. Monet sisaryhdistykset ovat vuosien varrella jäsenyysmahdollisuuksia tiedustelleet, mutta harvat ovat valitut. Kriteerit ovat kovat.

Kepo on vuosittaisine viikonlopputapaamisineen oivallinen tapa tutustua sekä oman yhdistyksen, että naapuriklubien kollegoihin. Vasta viime vuosina on esimerkiksi yrityselämän puolella ryhdytty puhumaan 'uutena asiana' siitä, mitä kepolaiset ovat harrastaneet lupissaan jo noin 40 vuotta: verkostoitumisesta.

Kepo ei ole sisäänlämpiävä tai suljettu lupi. Kepossa on paljon vakituisia kävijöitä, mutta ensikertalaiset ovat aina lämpimästi tervetulleita mukaan. Säännön mukaisesti ovat myös Suomen Ekonomien (=pääkonttori) edustajat Helsingistä tuoneet tilaisuuksiin tervehdyksensä.

Matti Marttila
Kepon perustajajäsen